Mitä pakkoruotsin jälkeen?

Pakkoruotsi-ilta on käyty ja viimeistään nyt viesti alkaa olemaan aika selvä, pakollisesti ruotsin kielen opiskelusta tulee luopua.

Seuraava kysymys onkin millainen malli pitäisi laittaa tilalle? Kysymys on kuitenkin, ei vain pakkoruotsista, vaan kielten opiskelusta ylipäätänsä, jota on hyvä miettiä. Kuinka paljon kieliä tulee ylipäätänsä opiskella ja kuinka aikaisin ne tulisi aloittaa?

Ajattelin listata tähän joitakin erilaisia karkeita malleja, näitä tietysti voi muokata, mutta karkeasti näkisin tällaiset mallit mahdollisina

a)      Tulee valita kaksi vapaavalintaista kieltä, ensimmäinen aloitetaan viimeistään kolmannella ja toinen kieli valitaan seitsemännellä luokalla

b)      Aloitetaan kahden kielen opiskelu jo kolmannella luokalla, ensimmäisellä ja toisellakin luokalla mahdollisesti jonkinlaisia kielikylpyjä

c)      Vain yksi kieli, muut vapaaehtoisia ja muiden kielten opiskelu vapaaehtoista joiden tilalle mahdollisesti joitakin muita aineita, esim. kädentaitoja

d)      Kielten opiskelu täysin valinnaista

e)      Muuta, mitä

Itse kannatan ensimmäistä mallia, kuten yhdistykseni Riihimäen Kokoomusnuoret ehdottivatkin aikoinaan Kokoomuksen puoluekokouksessa. Tosin, vaihtoehto b ei myöskään olisi minulle ehdoton ei, kielten opiskelu ja niiden hallitseminen entistä paremmin on minusta erittäin tärkeää, on esitetty väitteitä, että mitä nuorempana kielten opiskelun aloittaa, sitä paremmin sen omaksuu siltikin. Siltikin suhtaudun hieman skeptisesti siihen mikä on lasten oppimiskyky kieliin aivan alussa joten kallistun vaihtoehto a:han.

Vaihtoehto c) on ainakin tällä hetkellä ollut perussuomalaisten virallisessa, tämän vaalikauden ohjelmassa. Tätä en kannata. Sen verran tulee oppilaalta vaatia paneutumista, että edes pyrkii pelkän englannin lisäksi oppimaan kolmatta kieltä. Kielten osaaminen ylipäätänsä on yleissivistystä ja yleissivistys on peruskoulun tehtävä. Vaihtoehto d on puolestaan aika radikaali ja käytännöllisesti aika teoreettinen, mutta halusin sen joka tapauksessa lisätä listaan. En usko että tätä mallia hirveän moni kannattaa.

Mitä Uuden Suomen lukijat ovat mieltä? Mikä vaihtoehto olisi paras?